31 Tou

Turku Biennaalin ympärille koottu ohjelma tarjoilee monenlaisia näkökulmia näyttelyyn tulevien viikonloppujen aikana.

Lauantaina 1.6. klo 12.15

Kirjallisuuden- ja kulttuurintutkija Livia Hekanahon (FT, dos., lehtori) lähestyy idylliteemaa queer-tutkimuksen ja antiikintutkimuksen perspektiiveistä. Hekanaho nostaa esiin, miten idyllin, pastoraalin ja ahdistuksen paimenrunouden lajityypit ovat toimineet urbaanin ahdistuksen kääntöpuolena, ja toisaalta juuri näihin lajeihin on liittynyt voimakkaasti ajatus miesten ja nuorukaisten välisen rakkauden esittämisestä. Keitä ovat idyllien paimenet ja paimenettaret? Minkälaisia ahdistuksia idylli kenties peittää ja käsittelee?

Sunnuntaina 9.6. klo 12.15

Näyttelyn kuraattori, tiedottaja Laura Boxberg kertoo näyttelyn teemasta, sen synnystä ja idylli-käsitteen historiasta.

Ps. Lapsille erikoisohjelmaa tarjoilee lasten biennaalipäivä 8.6.!

Erikoiskierroksella näyttelyvieraat pohtivat Turku Biennaalin teemaa ja sisältöä kunkin vieraan omista lähtökohdista. Näillä kerroksilla kuullaan muun muassa biennaalitaiteilijoiden mietteitä, taidekriitikon havaintoja tai burleskitähden ajatuksia. Erikoiskierroksia järjestetään lauantaisin ja sunnuntaisin klo 12.15. Kierrokset (n. 45 min) sisältyvät museon pääsylipun hintaan.

 

29 Tou
Viikon idylli oli löytämisen riemua. Kuva: Paula Viitanen

Viikko 22 pyörähti museolla käyntiin kesäisissä tunnelmissa kevään viimeisten luokkaretkeläisten ja koululaisten astellessa sisään Rettigin palatsiin lämmöstä nuutuneina. Myös Omatila-gallerian Idyllihuone on houkutellut jälleen tehokkaasti kävijöitä. Viikoittainen katsaus idylliin paljastaa kunkin biennaaliviikon kävijöiden omia ajatuksia idyllistä.

Viikolla 22 huoneessa on selvästi vallinnut idyllin tutkimisen riemu. Idylliskaalan vieressä riippuva oranssit korttihyllyt huutavat tyhjyyttään Idylliseinän notkuessa värikkäistä korteista. Selvästi tällä viikolla idylli on puhunut ja puhutellut. Jako idylleimpiin, idyllimpiin ja idyllisiin kortteihin ei ole kuitenkaan tällä kertaa ollut selvä. Urbaanit kaupunkimaisemat ovat nousseet kärkisijoille ja perinteiset suomalaiset luontomaisemat puolestaan tippuneet idylliskaalan hännille. Idyllisiksi on helteisenä toukokuuna nostettu myös kuvat lumisista pelloista. Vaikuttaisi siis siltä, että kävijöitä viehättävät monenlaiset ympäristöt suurkaupungeista autioihin paratiisisaariin, kenties viehätys on jopa suurempaa kuin viikko sitten.

Oman idyllin tarkastelemisen riemu tyhjensi siis korttihyllyt, mutta täytti Idylliseinän. Monin paikoin kortteja on kerrostettu, jotta useampi idyllikuva mahtuisi juuri kävijän toivomaan kohtaan. Ryntäys Idyllihuoneeseen ei yllätä, sillä ovathan toukokuun viimeiset viikot tunnetusti kiireistä aikaa Aboa Vetus & Ars Novassa lukuisten opastusvarausten myötä. On hienoa huomata, ettei idyllin tutkiminen ja oman idyllin löytäminen ole ajatuksena väsynyt, vaan viikko viikolta yhä museokävijöitä kiinnostava.

Oletko sinä jo tutkinut omaa idylliäsi?

28 Tou
Heidi Hove: Backyard history. Kuva: Heidi Hove.

Koululaisryhmä on saapunut keväiseen museoon. Heidän puolentoista tunnin vierailunsa on tarkoitus koostua sekä tutustumisesta Turku Biennaaliin että kierroksesta keskiaikaisissa raunioissa – tässä järjestyksessä. He ovat siinä mielessä erityislaatuinen ryhmä, että Ars Novan nykytaide harvemmin kuuluu koululaisryhmien museo-ohjelmaan. Ryhmä intoutuu kuitenkin jo heti Ars Novan ensimmäisessä kerroksessa nähdessään Heidi Hoven Takapihan historiaa -teoskokonaisuuden. Esineiden sirpaleet ja ruostuneet aterimet herättävät neljäs- ja viidesluokkalaisissa monia kysymyksiä: mm. "onko nää vanhoja?" ja "mistä se Heidi löys nää?".

Tilda Lovellin Untitled Landescape -animaatio saa oppilaat hiljentymään teoksen äärelle. Jaloilla kävelevä mökki sekä koiran luurangolla ratsastava hahmo saavat muutaman nauruntyrskähdyksen kaikumaan hiljaisessa museossa. Vasta lumiukon sulavat silmät aiheuttavat joitain epäileviä mulkaisuja toisiin oppilaisiin. Opas kysyy lapsilta, onko nykytaide heistä taidetta. Vastaus on animaation pyöriessä taustalla yksimielinen: on. "Miksei se ois?", jatkaa eräs oppilas. Loppukierroksen ajan ryhmää ei tarvitse kosiskella nykytaiteeseen: Valeria Montti Colquen katosta roikkuvat helmet ovat lapsille tuttuja omista askarteluistaan, ja Mom & Jerryn räiskyvän värikylläinen huone saa aikaan suuren ihastusaallon lapsissa. "Mä haluan tällaisen huoneen!", huudahtaa innostunut oppilas. Tämän opastuksen seuraaminen herättelee monia ajatuksia: pitäisikö lapsia, koululaisia ja nuoria kannustaa nykytaiteen äärelle vielä enemmän? Koetaanko taide siis liian "aikuisten jutuksi"?

Opetushallituksen ylläpitämä opettajien verkkopalvelu EDU.fi neuvoo lapsia nykytaidenäyttelyyn vieviä aikuisia muistamaan, että nykytaiteen olemukseen kuuluu monia piirteitä, jotka ovat samankaltaisia lapsen leikkien kanssa kuten leikin juonen keksiminen muutamalla sanalla. Lapset eivät vieroksu nykytaidetta, koska se monesti sisältää romua, hylkytavaraa ja luonnonmateriaaleja, joita lapsikin on tottunut käyttämään omissa leikeissään. Sen lisäksi että nykytaideteosten materiaalit harvemmin herättävät pienissä museovieraissa kummastusta, ovat lapset valmiita syvällisiinkin pohdintoihin teosten äärellä. EDU.fi toteaakin, että lapset käsittelevät teoksia omista lähtökohdistaan – filosofiset kysymykset jäsennellään siis omien kokemusten kautta.

Biennaalia kiertäneitä 10–11-vuotiaita lapsia tuntui viehättävän eniten nykytaiteen monipuolisuus: pelkästään Ars Novan ensimmäisestä kerroksesta löytyy mm. kivilohkare, valokuvia, animaatioita, pienoismalleja ja installaatioita. Valeria Montti Colquen helminauhasateessa oli hauska kävellä ja Mercedes Mühleisenin melankolinen animaatio sai lapset miettimään, miten vaappuva hahmo kiipeäisi vuoren huipulle. Se, että Mom & Jerryn räiskyvä huone on kannanotto snobbailua ja poliittista korrektiutta vastaan, ei estä lapsia tekemästä omia, syvällisiä tulkintoja nykytaiteesta. "Onks tää niiku et noi taiteilijat ei tykkää kun ihmiset vaan ostaa tavaraa ja sit heittää pois?", pohdiskeli eräs opastukselle osallistunut 11-vuotias. Ja kuka olisikaan kieltämään lapsia tekemästä omia johtopäätöksiä töistä?

Turku Biennaali 2013 toivottaa myös perheen pienimmät jäsenet tervetulleiksi nykytaiteen maailmaan joka päivä 11–19. Aboa Vetus & Ars Nova kannustaa perheitä totuttamaan lapsensa taiteen maailmaan, jotta kynnys aikuisiän pohdinnoille nykytaiteen parissa madaltuisi.

Idylli voi löytyä myös lasten mielistä.
 

Lähde: http://www.edu.fi/perusopetus/kuvataide/nykytaide_ottaa_kantaa_omaan_aik...

22 Tou
Kaaria Idyllihuoneessa.

Aboa Vetus & Ars Novan Idyllihuoneeseen astellessa tasan kaksi viikkoa avajaisten jälkeen huomaa seinällä mielenkiintoisen kuvion: kuin kaksi kaarta, kenties siis puolikas sydän, korttien muodostamana. Kaarten toinen pää on runsas erilaisten kuvakorttien värittäessä seinää, mutta toinen pää on selvästi harvempi. Vastakkainasettelu idylleimmän ja idyllin välillä siis muodostaa itsessään erikoisen, miltei suunnitellun näköisen, kuvion seinälle.

Näiden kaarten lähempi tarkastelu paljastaa museokävijöiden aatoksia idyllistä. Idylleimmässä päässä keikkuu edelleen viime viikon kiistaton idyllivoittaja Albert Edelfelt, mutta hänen seurakseen on nostettu joukko erilaisia kortteja. Idylleimmiksi on rankattu sekä piirrettyjä kissoja että maisemakuvaa. Kaarista toinen, harvempi ja yksinkertaisempi, esittelee ulkokuvia sekin, mutta hieman eri tavalla: idylliskaalan heikoimmassa päässä roikkuvat kuvat ulkoavaruudesta sekä urbaani kaupunkimiljöö pilvenpiirtäjineen.

Mitä tästä erikoisesta kaarikuviosta voi siis sanoa? Kenties se on jonkinlainen läpileikkaus ulkomaailmojen idylleihin. Idyllistä voi olla avaruudessa tai asfalttiviidakossa, mutta sielun saa todella lepäämään suomalainen rantamaisema, vehreä kesäluonto ja meri kaikessa idyllisyydessään. Mutta täytyy kuitenkin muistaa ettei idyllistä löydy polaarivastakohtia: jopa kaarten huiput kääntyvät laskuun ja kohtaavat notkelmassa, minne Idyllihuoneen kävijät sijoittivat mm. kuvan maailmanpyörästä. Kaiken kaikkiaan seinän kaari on itsessään rauhoittava: kuin poutapilvien reunat tai hiiren korvat.

Idyllin etsiminen ja löytäminen ei ole siis ollenkaan suoraviivaista.

22 Tou

Biennaalin oheisohjelma tarjoilee tälläkin viikolla kiinnostavia elämyksiä museossa.

Biennaalivartit, lyhyet opastetut kierrokset nykytaiteen maailmaan, starttaavat tiistaisin ja torstaisin klo 16 lippukassalta. 15 minuutin miniopastuksella ehdit hyvin tutustua oppaan johdolla idylliin. Vierailemisen arvoisia ovat myös yleisöopastukset lauantaisin ja sunnuntaisin klo 11.30–13.00, jolloin näet koko museon Aboa Vetuksen historiaa henkivästä rauniokorttelista aina tuoreeseen pohjoismaiseen nykytaiteeseen Ars Novan puolella. Sekä biennaalivartit että yleisöopastukset toivottavat tervetulleiksi kaikki pääsylipun ostaneet.

Keskiviikkona 22.5. kirjailija ja toimittaja Satu Rämö luennoi aiheesta Absurdi Islanti. Islantilainen ideaali löytyy keskiaikaisista saagoista, puhelinluettelosta, alumiinitehtaasta, islantilaisen pankkiirin syntymäpäiväjuhlista ja Björkin takapihalta. Idylli ei ole hukassa: se vain sattuu olemaan monessa paikassa yhtä aikaa, kuten islantilaisilla on tapana. Luento on maksuton ja se järjestetään Factory-tilassa klo 17.30–18.30.

Lauantaina 25.5. museo muuntautuu geokätköilystä kiinnostuneiden kohtaamispaikaksi. Klo 13 Factory-tilassa järjestetään maksuton tilaisuus Geoliikkujat ry:n puheenjohtajan Eeva Miettisen johdolla. Alustuksen jälkeen kätköjä lähdetään etsimään kävellen Turun keskustasta. Mahtaisikohan idylli löytyä kätketyistä aarteista?

Viikon päättää yleisöopastusta maustava erikoiskierros biennaalin merkeissä. Sunnuntaina 26.5. klo 12.15 Turku Biennaalin vieraaksi saapuu talouskulttuurin tutkija Paavo Järvensivu. Järvensivu pohtii kriittisen ajattelun ja taiteen tilaa ihmiskunnan tämän hetkisessä käännekohdassa, jossa totutut maailmat ja idyllit johtavat helposti harhaan. Kierroksella kuullaan siis Järvensivun mietteitä idyllistä ja siitä, mistä se kenties löytyy – vai löytyykö lainkaan.
 

Sivut

Tilaa syöte Front page feed

YHTEISTYÖSSÄ